U.K. Arpo kertoo ajatuksiaan menestyksestä, kritiikistä ja toimintatavoista

- Mikä on ollut parasta musiikkiurallasi?

- Parasta? Olen onnistunut välttämään julkkikseksi tulon, varsinkin vanhemmiten sitä osaa arvostaa. Olen myös tajunnut, että mieluummin kannattaa tehdä yksi siedettävä biisi vuodessa kuin kymmenen totaalista pannukakkua. Vuosien mittaan useiden erehdysten kautta olen alkanut ymmärtää edes jollakin tavalla rajani. On yhtä tärkeää tietää, mitä ei osaa, kuin se, mitä osaa. Jokaisella ihmisellä on omat vahvuudet ja heikkoudet, näiden asioiden tunnistaminen on tärkeää.

- Onko U.K. Arpo täysi pelle, pelle, vai pelleilevä muusikko?

- U.K. on hauskoihin biiseihin ja huolellisesti tehtyyn musiikkiin pyrkivä tulkitsija. Huumori(kaan) ei tarkoita hutilointia. Hyvä taso on päämääränä. Toivottavasti onnistuu. Huumori ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, voihan vakavampaakin tulkintaa tehdä, jos siltä tuntuu.

- Mitä menestys merkitsee sinulle?

- Sitä, että biisit kuulostavat sille kuin pitääkin, silloin olen onnistunut ja se on parasta menestystä.

- Mitä yleisön suosio merkitsee sinulle?

- Suuresta suosiosta ei minulla ole kokemusta, mutta tuleehan siitä itsellekin hyvät fiilikset, jos kuulee, että musa on puhutellut ja luonut iloa jonkun ihmisen elämään.

- Mikä on hyvää ja mikä huonoa, kun teet musiikkia yksin? Mikä on taas hyvää tai huonoa bänditouhuissa?

- Kun ajatellaan biisintekoa, johon nyt haluan keskittyä, on suuri ero tehdä musaa bändeissä tai tehdä sitä yksin. Yksin voi toteuttaa vapaasti mielihalujaan biisin kirjoittamisessa, instrumenttivalinnoissa ja studiotyössä. Bändi kannattaa perustaa silloin, jos aikoo keikkailla. Biisintekokin voi onnistua yhdessä, jos jäsenillä on hyvä motivaatio ja sama tyylillinen suunta. Aika usein täydellistä tasa-arvoa vaalivissa bändeissä joutuu kuitenkin neuvottelemaan pienimmätkin asiat. Ja kun keittoa hämmentää liian monta kokkia, syntyy keskimäärin laihaa kiisseliä. Yksin voi valita, hiihtääkö umpihankeen vai konelatua, ja nauttii jo välietapin juottopisteellä mukavista tunnelmista.

Voisitko kuvailla työtapoja, miten teet biisin?

- Useinmiten kaikki alkaa sävellysideasta tai riimin pätkästä, joka johtaa "ajatusmaratoniin", jossa mieleen pulpahtelee mahdollisia biisin aiheita. Kun aihe, jonka ympärille rakennan sanat on selvä, alan sanojen kirjoittamisen. Ensin sanat saattavat rönsyillä ja niitä joutuu fiksaamaan useaan kertaan, tiivistystä, tiivistystä ... Sitten kun sanat ovat paperilla ja sävellys tehty, alan studiotyön: Ensin tallennan sopivan mittaisen perusrumpukompin koneella, joka toimii samalla metronomina, ja soittelen sen päälle omiin raitoihin demokitarakomppia, mahdollisesti pianoa ja sovittelen bassokulkuja. Sitten laulan demolaulun yhteen raitaan. Seuraavassa vaiheessa alan hakea kaikkien instrumenttien tarkempaa toteutusta, siis kierros alusta, jossa esimerkiksi konerumpu katoaa, jos soitan rummut käsipelillä, sekä kitarakomppi ja bassolinja että muut instrumentit tarkentuvat, eli sovituskuvioita siis haen koko ajan. Biisi muuttaa muotoaan aina uudella kierroksella. Kun komppiosasto alkaa olla kasassa, alan maustaa kakkua fillikitaralla ja kokeilen jo soolokitaraosuuttakin, jos sellainen on. Tässä vaiheessa biisi alkaa olla valmis siihen, että lopullisen laulun voi luikaista. Sitten vielä viimeistelen filli- ja soolokitaroinnin, mikäli on tarvetta. Yleensä viimeiseksi laulan stemmalaulut, mikäli niitä on. Teen nopean alkumiksauksen ja siitä stereoraidan wavina kuuntelua varten. Tämän jälkeen alkaa varsinainen miksaus, mutta toki olen jo aiemmissa vaiheissa kokeillut hieman kaikenlaista myös miksauksen saralta, mutta lopullinen miksaus on kuitenkin tehtävä. Sitten vielä masterointi. Siinä se. Biisin pitäisi olla valmis. Sitten panen yleensä biisin "jäähtymään" päästäkseni "ulkopuoliseksi", että pystyisin objektiivisesti arvostelemaan työni jäljen. Joskus biisi makaa viikkokausia, enkä kuuntele sitä ollenkaan. Sitten kuuntelua. Tässä vaiheessa olo on usein turhautunut, enkä välttämättä ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Saatan hylätä joskus raa'asti koko roskan, vaikka olisin tehnyt paljonkin töitä. Paska on paska, eikä sellaista kannata julkaista. Kun tekovaiheessa joutuu veivaamaan niin paljon työn alla olevaa biisiä, se alkaa jotenkin kuluttaa voimia ja varsinkin oman laulutulkinnan kuunteleminen voi raastaa hermoja. Kuka voisi tykätä omasta äänestään? En minä ainakaan. Kun joskus saan positiivisen maininnan laulutulkinnastani, koen sen yllättävänä. Olen kyllä yrittänyt ottaa variksista oppia - ne käyttävät raakaa ääntään vapautuneesti ja häpeilemättömästi, ihailen niiden tulkintoja vaikka niiden kieltä en osaakaan.

Mitä mieltä olet musiikkiteknologiasta ja soittamisen teknisestä hallinnasta?

Studioäänitykset ja miksaukset ovat jatkuvaa tekniikan kanssa pelaamista. Nykyisin huipputekniikkaa saa jo kohtuulliseen hintaan. Luulenpa, että Beatle-pojat 60-luvulla eivät olisi voineet edes uneksia, että nykyisenlaista tekniikkaa olisi kaikkien saatavissa kohtuullisella hinnalla. Haluan kuitenkin, että itse tekniikka ei aja sisällön ohi. Tekniikka palvelee sisältöä, eikä toisinpäin. Soittamisen tekniikka, instrumentin hallinta, pitää olla tietenkin mahdollisimman hyvä, mutta virtuositeettia ei tarvitse hakea. Homman pitäisi pysyä rentona ja fiilis pitää saada upotettua äänitteisiin. Hyvä tunnelma on kaiken a ja o.

Mitä mieltä olet kritiikistä?

- Asiantuntevan kriitikon antama kritiikki on oikein jees ja paikallaan. Hän ymmärtää, miten kunnollinen kritiikki annetaan ja mitä siinä pitää huomioida. Se on taitolaji, joka vaatii laajaa tietämystä ja kokemusta. Ja se on eri asia kuin kansalaisen negatiivinen mielipide, jonka voi lonkalta ampua ailahtelevien mielihalujensa mukaan pahaa sisua purkaessaan.

- Millaista palautetta olet saanut?

- Pääsääntöisesti palaute on ollut positiivista ja rakentavaa, jossa on annettu myös hyviä vinkkejä musan kehittämiseksi eteenpäin. Homma on ymmärretty, huumori biiseissä ja niiden takana oleva tragediakin. Negatiivista palautetta on tullut vähän. Sekin on ok, eikä siinä ole pahaa, että joku sanoo vaikkapa, että tällainen musiikkityyli ei ole oman maun mukaista. Jotkut harvat tosikot ikävänsä keskellä haluavat kyllä kiinnittää huomion siihen, mitä ei ole edes ollut tarjolla - heidän mielestä olisi pitänyt olla. Samalla logiikalla he varmaankin haukkuvat omenakauppiaan, jolla on tarjolla vain omenoita, eikä heidän vaatimiaan banaaneja.

- Oletko harkinnut trubaduurina esiintymistä?

- Nämä biisit ovat bändibiisejä, en ole kiinnostunut trubaduurina olosta. En ole nyt harkinnut esiintymistä missään muodossa, biisinteko ja hiottujen äänitteiden tekeminen on päämäärä. Aion nostaa äänitteiden tasoa hankkimalla parempaa tekniikkaa, olen nyt tehnyt biisit halvoilla peruskamoilla. Pääasiassa tässä projektissa olen biisintekijä, äänittäjä ja biisien sanojen tulkitsija, enkä ole rakentamassa uraa esiintyjänä ja laulajana. Näen tällä hetkellä tuotantoni portfoliona tekemisistäni.

- Aiotko tehdä kauppallisia tuotantoja?

- Pelkästään äänitteillä ei yleensä kummoisesti tienaa, mutta olisi kai se mukava kokeilla tuottaa kaupalliseenkin jakeluun jotain. Näin sellaisilla ihmisillä, jotka kannattavat toimintaani, olisi mahdollisuus tukea sitä myös rahallisesti. Kaikki tulot kyllä palavat uusiin tuotantoihin ja musiikkitekniikan hankkimiseen. Mutta eihän tätä rahasta tehdä, motiivi on muualla. Toki olisi mukava, jos joku multimiljonääri ihastuisi yhtä paljon biisiini kuin taidetapahtuma Art Basel Miami Beachissä gallerian seinään ilmastointiteipillä teipattuun banaaniin, josta ostaja maksoi 120 000 dollaria. En panisi pahakseni. Digitaalinen biisi muuten olisi turvallisempi valinta kuin banaani, biisi ei mustu ja mätäne, eikä sitä voi popsia suihinsa, kuten banaanille kävi.

- Mitä muuten ajattelet kauppallisesta musiikkituotannosta?

- Indietuotannoille on ollut hyvä (itsenäinen pientuotanto: https://fi.wikipedia.org/wiki/Indie), että nykyään kuka tahansa saa tuotantoaan kaupalliseenkin jakeluun, eikä julkaisu tökkää nuivaan levy-yhtiöön. Ennen vanhaan fyysisiä levyjä tuotettiin usein omakustanteena muutama sata, joita myytiin ystäville ja sukulaisille, ja osa levyistä jäi nurkkiin pölyttymään. Nyt kuka tahansa voi julkaista netissä maailmanlaajuisen julkaisun. Kaikki ovat siinä mielessä samalla viivalla. Äänitemyynnin tienestit ovat pienentyneet suurilla tähdilläkin. Indiekenttä on kuitenkin voittaja tässä pelissä; rahallinen tuotto oli lähes nolla ennen ja on lähes nolla myös nyt, mutta musaa saadaan nyt julki laajasti - se on edistysaskel entiseen nähden.

- Harjoitteletko paljon?

- En kovin paljon varsinaisesti harjoittele, mutta tuleehan siinä biisejä tehdessä samalla treeniäkin. Nykyään harjoittelen perinteisen soittamisen lisäksi mm. hiihtämällä. Suksilla sivakointi eri rytmeillä parantaa svengiä ja silloin myös vilisee mielessä hyviä sanoitusideoita. Se on puhdistava kokemus, joka ruokkii valoisampia juttuja. Näin synkkiinkin aiheisiin saa mukavaa tunnelmaa ja uutta näkökulmaa, joka saa hyvälle tuulelle. Sellaisia biisejä on mukava paketoida kuuntelijoidenkin iloksi.

- Oletko harkinnut musiikkivideoiden tekemistä?

- On se ollut mielessä. Tai ainakin jonkinlaisten videoiden tekeminen Youtubeen. Siihen tunnen mielenkiintoa kyllä. Keikkailun tilallahan voi esiintyä Youtubessa. Muutenkin pidän sellaisesta tekemisestä, jossa homma tehdään alta pois, ja sen jälkeen voi siirtyä tekemään uutta juttua. Tehdyn teoksen voi unohtaa ja siirtyä seuraavaan, hieman kuin kirjoittaisi novellin; se jää vain elämään omaa elämäänsä, eikä siihen takerruta enää mitenkään. Aika lailla eri asia kuin keikkailu, jossa rapataan samoja biisejä yhä uudelleen.

- Olivatko edelliset vastaukset U.K. Arpon vai Heikin?

- Öööhh ... taitaa olla molempien, menee aina välillä persoonat sekaisin.